Rakastaa laumaansa Paimen
Lauluja, 143
1. Rakastaa laumaansa Paimen,Joukkoa pienoistaan.Suuri on rakkautensa,Kalliimpi aarteita maan.Rakastaa rajattomastiEksyneit lampaitaan,Etsii heit ain yli vuortenJa meren pohjattoman.
Kun erämaassa ne kulkeeNälissään, uupuneina,Paimen jo rientää ne tuomaantakaisin laumahansa.
2. Rakastaa laumaansa Paimen,Pieniä karitsoitaan.Jotkut on yöhön ja kylmäänLähteneet harhailemaan.Vaan Hyvä Paimen, Hän etsiisen, ken on pois poikennut,Riemuiten kotihin kantaaKalliisti lunastetut.
Kun erämaassa ne kulkeeNälissään, uupuneina,Paimen jo rientää ne tuomaantakaisin laumahansa.
3. Rakastaa laumaansa Paimen,Niit, jotka tottelevat.Rakastaa myöskin Hän niitä,Pois jotka pakenivat.Heitä Hän hellien kutsuuPäivittäin ain kehoittain.Meillekin kutsunsa kuuluu:”Etsi mun karitsoitain.”
Kun erämaassa ne kulkeeNälissään, uupuneina,Paimen jo rientää ne tuomaantakaisin laumahansa.
4. Vihreät laitumet kutsuu,Lähteet siell ain kumpuaa.Mestari, äänes kun kuuluu,iloiten vastaamme vaan:”Tee meistä palvelijoitas,Suo meille rakkauttas.Lähetä etsimään sieltä,Missä Sun on lampaitas.”
Kun erämaassa ne kulkeeNälissään, uupuneina,Paimenen kanssa ne tuommetakaisin laumahansa.