1. Kenties ei vuorien rinteille Tai aaltojen pauhinaan, Kenties ei taistojen kentille Mua Herrani kaipaakaan, Vaan tietä jos outoa kulkemaan Taas lempeän kutsunsa sain, Niin lausun tarttuen käteensä: Käyn minnekä tahdot Sä vain.
Käyn minne vain tahdot Sä, Herrani, Yli maitten tai vuorien, Vien kaikille taivaisen sanoman Sun tahtosi ain täyttäen.
2. Kenties Hän sois sanan lämpöisen Mun jollekin lausuvan Tai tuovan syntien poluilta Pois eksyneen kulkijan. Vaikk synkeään korpeen mun tieni veis, Jos Herra, mua opastat ain, Vien sinnekin taivahan sanomaa Ja puhun kuin tahdot Sä vain.
Käyn minne vain tahdot Sä, Herrani, Yli maitten tai vuorien, Vien kaikille taivaisen sanoman Sun tahtosi ain täyttäen.
3. On laajat vainiot maailman, Siell työtä on mullekin. Kun annan aikani Herralle, Niin käytän sen parhaimmin. Näin haltuhus uskon kaikkeni, Kun tiedän: mua rakastat ain. Niin päättävin mielin ain seuraan Sua Ja teen mitä tahdot Sä vain.
Käyn minne vain tahdot Sä, Herrani, Yli maitten tai vuorien, Vien kaikille taivaisen sanoman Sun tahtosi ain täyttäen.