Lauluja, no. 184
Taivaan Isä

1. Taivaan Isä, asunnossas Korkeudessa kirkkauden, Milloin pääsen luokses jälleen, Kasvojasi katselen? Huoneessasi pyhyydessä Asuiko mun henkeni? Ennen kuin mä tänne saavuin, Olinko Sun luonasi?

2. Viisaasti Sä asettanut Minut oothan päälle maan. Muiston pyyhit, että kaiken Alusta mä alkaa saan. Useasti aatos kuiskaa: ”Muukalainen olet vain.” Silloin tiedän saapuneeni Kirkkaudesta taivahain.

3. Isäkseni kutsumaan Sua Neuvoi Pyhä Henkesi. Palautuksen tiedon avain Syynkin siihen kirkasti. Taivaassako Isä yksin? Kuinka niin mä uskoisin? Totuus iankaikkisuuden Kertoo: Siell on Äitikin.

4. Katoovaisen majani kun Hylkään täällä ajassa, Isä, Äiti, saanko teidät Nähdä taivaan tarhoissa? Kun mä kerran täyttänyt oon Tehtäväni päällä maan, Sallikaa mun teidän luokse Päästä viimein asumaan.