Number 16
On tielleni mies murheiden

1. On tielleni mies murheidenNiin usein käynyt päällä maan.Kun kuulin pyynnön hiljaisen,En kieltää voinut milloinkaan.Hän mistä tuli, tuskain mies,Tai minne kulki, ken sen ties,Tai miksi mielestäni enPois saanut tuskaa silmien.

2. Hän kerran saapui vaieten,Kun pöydän ääreen istahdin,Ja vaikka olin nälkäinen,Soin hälle kaiken kuitenkin.Hän leivän mursi siunaten,Myös mulle taittoi hiukkasen.Mä tuota palaa kannikanNyt vertaan mannaan taivahan.

3. Mä jälleen hänet nähdä sain,Kun lähteen luona janoissaanVierellä vetten virtaavainEi jaksa juomaan kurkottaa.Taas kulkijalle avun soinJa hänet lähteen luokse toin.Hän joi ja antoi mullekin.En janonnut mä sittemmin.

4. Kun talven viimat temmelsi,Ja hanget peitti koko maan,Mä kuulin, kuinka vaikersiNyt yössä joku viluissaan.Kun löysin raukan, vieraaksiToin hänet kohta luokseniJa ruokin, peitin vuoteeseen– Sain paratiisin sydämeen.

5. Tien varressa taas hänet näin,Hän siellä makas haavoissaan.Mä sidoin haavat ystäväinJa autoin jälleen toipumaan.Kun häntä ruokin, hoitelin,Myös omat haavat paransinJa sydämeni särkyneenSain siten ehjäks uudelleen.

6. Kahleissa oli viatonNyt tuomittuna kuolemaan.Keskelle vihan, ahdingonMä riensin häntä auttamaan.Hän pyysi äänin murtuvin,ett puolestansa kuolisin.Vereni tunsin kylmenneen,Vaan voimaa sain ja huusin: ”Sen teen!”

7. Niin silloin verho poistettiin,Ja tunsin, ketä palvelin.Naulojen jäljet huomasin,Näin edessäni Kristuksen.Hän lausui: ”Saavu luokseni,Sä lievitithän tuskaani.Et kääntynyt pois häveten,On sulla palkka ikuinen.”