1. Sain kuulla joulun aikaan sen,
Kun kellot soivat helkkyen.
Ne riemuin toisti sanoman:
Maan päällä rauha Jumalan.
2. Mä mietin tuota sanomaa.
Näin jälleen kellot kuuluttaa.
Ne ennenkin on soineet sen
Jo kautta vuosituhanten.
3. Niin murhe täytti sydämen
Ja pääni painui häveten.
Ei missään rauhaa ollutkaan
Vaan tuskaa, vihaa päällä maan.
4. Vaan kellot kaikui uudestaan:
Ei nuku Herra konsanaan.
Pian väistyy valta pimeän;
Suo Herra rauhan kestävän.
5. Siis kellot, soikaa riemuiten
Julistain päivää valkeuden.
Maan päällä rauha vallitkoon
Ja Luojan tahto hallitkoon.
Sanat: Henry Wadsworth Longfellow, 1807–1882
Sävel: John Baptiste Calkin, 1827–1905