1. Mestari, myrsky on suuri,Ja mahtavat laineet käy.On taivaskin mustana juuri,Ei apua missään näy.Mestari, sallitko meidänKurjien hukkua?Joka tuokio tuimasti uhkaaMeit aaltoihin haudata.
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.Rauha vaan.Raivotkoon viha siis aaltojenTai henkien taikkapa ihmisten,Ei hätää, kun saapunut laivahanOn Mestari maan, meren, taivahan!Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan, rauha vaan.Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan.
2. Mestari, tuska mun valtaaJa murhe mun näännyttää.Ei tyyntyä syömmeni malta,Se viel yhä myrskyää.Synnin ja surujen kuohutKäy hamaan sieluhun,Ja mä hukun, mä hukun, ah Herra!Sä riennä jo apuhun!
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.Rauha vaan.Raivotkoon viha siis aaltojenTai henkien taikkapa ihmisten,Ei hätää, kun saapunut laivahanOn Mestari maan, meren, taivahan!Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan, rauha vaan.Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan.
3. Mestari, myrsky ei pauhaa,Nyt kaikki niin tyyntä on.Nyt tunnen vain riemua, rauhaa,Näen laineilla auringon.Herrani, ethän mua jättääVoi enää milloinkaan!Minut maailman myrskyistä viimeinVie rannalle rauhan maan.
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.Rauha vaan.Raivotkoon viha siis aaltojenTai henkien taikkapa ihmisten,Ei hätää, kun saapunut laivahanOn Mestari maan, meren, taivahan!Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan, rauha vaan.Sä saat ne kauniisti taipumaan.Rauha vaan.
Sanat: Mary Ann Baker, n. 1874
Sävel: H. R. Palmer, 1834–1907