1. Mestari, myrsky on suuri,
Ja mahtavat laineet käy.
On taivaskin mustana juuri,
Ei apua missään näy.
Mestari, sallitko meidän
Kurjien hukkua?
Joka tuokio tuimasti uhkaa
Meit aaltoihin haudata.
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.
Rauha vaan.
Raivotkoon viha siis aaltojen
Tai henkien taikkapa ihmisten,
Ei hätää, kun saapunut laivahan
On Mestari maan, meren, taivahan!
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan, rauha vaan.
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan.
2. Mestari, tuska mun valtaa
Ja murhe mun näännyttää.
Ei tyyntyä syömmeni malta,
Se viel yhä myrskyää.
Synnin ja surujen kuohut
Käy hamaan sieluhun,
Ja mä hukun, mä hukun, ah Herra!
Sä riennä jo apuhun!
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.
Rauha vaan.
Raivotkoon viha siis aaltojen
Tai henkien taikkapa ihmisten,
Ei hätää, kun saapunut laivahan
On Mestari maan, meren, taivahan!
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan, rauha vaan.
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan.
3. Mestari, myrsky ei pauhaa,
Nyt kaikki niin tyyntä on.
Nyt tunnen vain riemua, rauhaa,
Näen laineilla auringon.
Herrani, ethän mua jättää
Voi enää milloinkaan!
Minut maailman myrskyistä viimein
Vie rannalle rauhan maan.
Sä aallot ja tuulen saat taipumaan.
Rauha vaan.
Raivotkoon viha siis aaltojen
Tai henkien taikkapa ihmisten,
Ei hätää, kun saapunut laivahan
On Mestari maan, meren, taivahan!
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan, rauha vaan.
Sä saat ne kauniisti taipumaan.
Rauha vaan.
Sanat: Mary Ann Baker, n. 1874
Sävel: H. R. Palmer, 1834–1907