1. Yllä vuoriston taivaan kirkkaus on,
Päällä metsien vehreyden,
Minne virtojen vuo tuulen raikkauden tuo,
Kaipuun taivaan ja selkeyden.
Oi Siion! Oi, Siion! Maa vapauden!
Kotivuorille vie minut kaipuuni tie
Kautta uskon ja hartauden.
2. Kautta puhtauden, mielen nöyryyden
Sinne voi vain kulkea tie.
Sinne maailman on vaeltaa mahdoton,
Ylpeys sinne koskaan ei vie.
Oi, Siion! Oi, Siion! Maa vapauden!
Joskin ahdistus on, olet voittamaton
Kautta uskon ja hartauden.
3. Sana kallis tuo meidät Luojan luo
Kautta Kristuksen pappeuden.
Lannistuu vihamies, kevyt kantaa on ies
Alla voiman ja valkeuden.
Oi, Siion! Oi, Siion! Maa vapauden!
Pois on itku ja yö, voittaa Herramme työ
Kautta uskon ja hartauden.
4. Kiitos Herran soi, joka miehen toi
Meille lahjansa ilmoittamaan,
Viestit enkelien, tornit temppelien
Pimeän jälleen karkoittamaan.
Oi, Siion! Oi, Siion! Maa vapauden!
Polvet notkistaen, Jumalaa palvellen
Saamme uskon ja hartauden.
Sanat: Charles W. Penrose, 1832–1925
Sävel: H. S. Thompson, n. 1852