Lauluja, no. 178
Oi, kalliimpi maailman kultaa on

1. Oi, kalliimpi maailman kultaa on Totuus puhdas ja itsenäinen. Viel silloin sen arvo on mittaamaton, Kun jo kruunujen aarteetkin unhohon Kaikki jääneet on taa vuosien.

2. Se korkein on päämäärä ihmisen Ja se suuruutta on Jumalan. Sua kutsuu se pohjalta syvyyksien, Sitä etsimään nousta voi taa taivasten. Siinä haasteesi saat suurimman.

3. Pian vääryyden valtikka murretaan Jo taistossa oikeuden. Vaan totuus, se murru ei myrskyissä maan. Aina vahvana seisoo se paikallaan Eessä juonten ja syytöksien.

4. Niin viimeksi jäljelle totuus jää, Ajan kahleita vailla se on. Maa järkkyy ja muuttuu, ei taivaita nää, Vaan ei koskaan voi totuutta hävittää. Siinä suuruus on mittaamaton.