Lauluja, no. 116
Oi Jeesuksen laupeus

1. Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa, Oi armoa suurta, mink aina Hän tarjoaa. Hän kärsi mun vuokseni ristiä kantaen Hän vertansa vuodatti henkensä antaen.

Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä mun vuoksein antanut! Oi armon suuruutta, armon suuruutta!

2. Oi ihme, Hän synnistä tahtoo mun puhdistaa, Näin ylpeän, penseän sieluni vapahtaa. Suo kurjalle mulle Hän armonsa huomion Näin poistaen päältäni katkeran tuomion.

Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä mun vuoksein antanut! Oi armon suuruutta, armon suuruutta!

3. Oi naulitut kädet, mi velkamme maksoivat! Mik uhri ja sääli näin kärsiä jaksoivat! Käyn armonsa istuimen juurelle kiittäen Ja polvistun käteni yhtehen liittäen.

Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä mun vuoksein antanut! Oi armon suuruutta, armon suuruutta!