Lauluja, no. 59
Mestari, myrsky on suuri

1. Mestari, myrsky on suuri, Ja mahtavat laineet käy. On taivaskin mustana juuri, Ei apua missään näy. Mestari, sallitko meidän Kurjien hukkua? Joka tuokio tuimasti uhkaa Meit aaltoihin haudata.

Sä aallot ja tuulen saat taipumaan. Rauha vaan. Raivotkoon viha siis aaltojen Tai henkien taikkapa ihmisten, Ei hätää, kun saapunut laivahan On Mestari maan, meren, taivahan! Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan, rauha vaan. Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan.

2. Mestari, tuska mun valtaa Ja murhe mun näännyttää. Ei tyyntyä syömmeni malta, Se viel yhä myrskyää. Synnin ja surujen kuohut Käy hamaan sieluhun, Ja mä hukun, mä hukun, ah Herra! Sä riennä jo apuhun!

Sä aallot ja tuulen saat taipumaan. Rauha vaan. Raivotkoon viha siis aaltojen Tai henkien taikkapa ihmisten, Ei hätää, kun saapunut laivahan On Mestari maan, meren, taivahan! Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan, rauha vaan. Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan.

3. Mestari, myrsky ei pauhaa, Nyt kaikki niin tyyntä on. Nyt tunnen vain riemua, rauhaa, Näen laineilla auringon. Herrani, ethän mua jättää Voi enää milloinkaan! Minut maailman myrskyistä viimein Vie rannalle rauhan maan.

Sä aallot ja tuulen saat taipumaan. Rauha vaan. Raivotkoon viha siis aaltojen Tai henkien taikkapa ihmisten, Ei hätää, kun saapunut laivahan On Mestari maan, meren, taivahan! Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan, rauha vaan. Sä saat ne kauniisti taipumaan. Rauha vaan.